J.E.G. HOBBY 1951

Suomalainen käsitöiden opettaja on perinteisesti tottunut tekemään kaiken itse. Hienoja työnäytteitä on kaappikellojen lisäksi valmistunut myös metallitöissä. Tarina on julkaistu Mobilistissa 3/08. Tilaa sinäkin Mobilisti.

teksti: Janne Halmkrona, kuvat: kirjoittaja ja Matti Ouvinen

Kaksi opettajaa aloitti auton suunnittelemisen vuonna 1948. Aikomuksena oli tehdä molemmille oma ajoneuvo. Vuonna 1903 syntynyt puu- ja metallitöiden opettaja J. Evald Geust oli jo parhaassa iässään, mutta ryhtyi toimeen. Herroilla ei ollut mitään valmiina, joten ensiksi tehtiin moottori.

Lähes jokainen yksisylinterisen kansiventtiilimoottorin osa tehtiin itse, sylinterin ja lohkon valut mukaan lukien. Sen ympärille alettiin rakentaa runkoa ja jousitusta. Tässäkään ei turhia mutkia suoristeltu, sillä autoon suunniteltiin erillisjousitus joka pyörälle: eteen päällekkäisin tukivarsin, taakse heiluriakselein. Jarrurummut olivat tykin osia, vanteet niihin tehtiin itse. Runkoon käytetyt alumiiniputket hankittiin romuliikkeestä. Putkien väitettiin olevan sodan aikaisesta hävittäjäkoneesta.

Auto tehtiin lähes kokonaan Pirttikylässä, perheen mökkinä toimineella pientilalla. Ainoastaan sorvaukset tehtiin koulun pajalla. Peltikorikin naputeltiin paikan päällä alkeellisilla työkaluilla. Haldinin koripajalla työskentelevä peltiseppä saatiin avuksi kaarevien muotojen löytämiseen, mutta hyvänä hitsarina tunnettu Evald auttoi sektoreiden leikkaamisessa ja liittämisessä. Peltiseppä hiukan kritisoi sitä, että ei autoja kuulu tehdä kokonaan käsityönä, mutta sai korin yllättävän hyvin muotoihinsa. Parkkivalojen lasit saatiin pullonpohjista. Sisustus tehtiin aivan itse penkkien runkoja myöten.

Ennen auton valmistumista Evald löysi edullisen moottorin ja vaihteiston. Jo valmiiksi saatu itse tehty yksisylinterinen nelitahtimoottori nostettiin sivuun, ja tilalle sovitettiin saksalaisen Vidalin kaksitahtimoottori vaihteistoineen.

Autoja piti tehdä kaksi kappaletta. Projekti vei kuitenkin niin pitkään, että toinen herroista jätti projektin Geustille; ajat muuttuivat, ja autoja alkoi jo saada ostamallakin. Toinen auto jäi tekemättä. Vuonna 1951 auto rekisteröitiin valmistajansa mukaan J.E.G.-merkkiseksi. Auton malliksi rekisteriotteeseen merkittiin Hobby.

Autolla ajettiin seuraavat vuodet pääsääntöisesti Pirttikylän ja Vaasan väliä. Jäähdytin oli aluksi auton takaosassa, mutta kuumenemisongelmien vuoksi se siirrettiin eteen ajoviiman huuhdeltavaksi. Ongelmat eivät silti täysin poistuneet, vaikka jäähdytin vaihdettiin kerran suurempaankin. Kesäkuumalla moottori joskus kuumeni liikaa ja vaati jäähdyttelyä tien varressa.

Laite oli ilmeisen onnistunut kotikutoisuudestaan huolimatta, sillä J.E.G. Hobby oli seuraavien kolmen vuoden ajan säännöllisessä käytössä kyseisellä 50 kilometrin matkalla. Herra Geustin neljä lastakin mahtuivat sylikkäin takapenkille ainakin jonkin aikaa. Vuonna 1954 herra Geust hankki itselleen vuoden -38 Fordin ja itse tehty pikkuauto jäi vähemmälle käytölle. Se pidettiin mökillä tallessa. Autolla on viimeksi ajettu mökkitiellä 1980-luvulla. Nyt auto on Vaasan automuseossa.

J.E.G. Hobby 1951

MOOTTORI

Ilon valmistama, nestejäähdytteinen kaksisylinterinen kaksitahtimoottori

Tilavuus: 566 cm3

Teho: 19 hv

JOUSITUS JA JARRUT

Edessä päällekkäiset tukivarret kierrejousin, takana heiluriakselit kierrejousin, mekaaniset rumpujarrut

MITTOJA

Pituus: 3,40 m

Korkeus: 1,50 m

Leveys: 1,32 m