Mobilisti koeajaa: Bentley Speed Six 1930

Juttu julkaistiin alunperin Mobilistin numerossa 6/2008. Jos pidät lukemastasi, tilaa Mobilisti! 

Bentley Speed Six on iso ja vihreä. Vanden Plasin nelipaikkainen Tourer-kori näyttää lähes naurettavan pieneltä suhteessa veturinkokoiseen alustaan, massiiviseen jäähdyttimeen ja pitkään konepeittoon. Tällaisena isot Bentleyt on opittu tuntemaan, vaikka suurin osa autoista – niin myös tämä – oli alun perin varustettu jonkin tunnetun koritehtaan ylellisellä viiden tai seitsemän hengen korilla. Suurin osa korimalleista on hävinnyt sukupuuttoon aikaa sitten, sillä urheiluorientoituneet Bentley-fanaatikot ovat jo 30-luvun lopulta alkaen lyhentäneet isojen limusiinien alustoja ja heittäneet niiden päälle pystytettyjä loistokoreja tunkiolle. Syynä yhä vieläkin jatkuviin edustusautojen teurastajaisiin on saaga Le Mansista, voittamattomista kilpa-autoista ja niillä ajaneista suruttomista veikoista – ”Bentley Boys’eista”. Kaikki kynnelle kykenevät ovat siksi jo seitsemänkymmenen vuoden ajan halunneet oman kuormurinsa nimenomaan Vanden Plas -urheilukorilla.

Koeajoautomme on alkuperäinen Speed Six, joiden osuus kaikista vuosina 1928-31 valmistetuista 6½ litran Bentleyistä oli noin kolmannes, 182 autoa. Alun perin auto oli varustettu Mullinerin kaksiovisella 4-5 hengen avokorilla, mutta jo jossain vaiheessa 30-lukua se korvattiin Coopers of Putneyn kaksipaikkaisella roadster-tyyppisellä korilla. Yhtenä syynä korin uusimiseen saattoi olla se, että ensimmäinen omistaja, hra R.E. Brandt oli kovin onnettomuusaltis kuljettaja, ja auto vietti 30-luvun ensimmäisellä puoliskolla pitkiä aikoja tehtaalla kolarivaurioiden korjaamiseksi.

Jälkimmäinen kori ei ilmeisesti ollut esteettisesti kovin onnistunut, sillä silminnäkijät kertoivat sen muistuttaneen jossain määrin MG TC:tä. Kaikki kunnia TC:lle, mutta idean soveltaminen kolme kertaa suurempaan Bentleyhin ei herätä halua kuvitella lopputulosta kovinkaan tarkasti.

Omintakeinen urheilukori kuitenkin pysyi paikoillaan yllättävän pitkään. Joskus 60-luvun alussa Bentley myytiin USA:han, josta Euroopassa jo unohtumaan päässyt auto ”löytyi” 90-luvulla, edelleen Coopers of Putneyn korilla varustettuna.

William Rankin osti auton takaisin Englantiin 90-luvun puolimaissa, ja käynnisti näiden autojen kohdalla lähes väistämättömän kilpa-autokonversion lähes saman tien.

Projekti oli pitkä ja hankala, kuten tapana on. Rankin sai oman osansa vastoinkäymisistä, mutta kunnianhimo kantoi läpi koko hankkeen. Päämääräksi oli asetettu mahdollisimman autenttinen tehdaskilpurin näköiskopio. Siihen pyrittiin – ja päästiin – pittbullin sitkeydellä pienimpiä detaljeja myöten.

Kilpakone

Alkuperäinen oikea Bentley eli vain 12 kiihkeän vuoden ajan ennen kuin vahvempi kilpailija, Rolls-Royce, nielaisi sen osaksi itseään vuonna -31. Suomessa ei tiettävästi sitten Algot Niskan Bentley 8 litren ole ollut ankarimman määritelmän mukaista oikeata Bentleyä. Nyt on, eikä tämä Speed Six ole enää edes ainoa.

Tilaisuus koeajaa täydessä kilpailukunnossa olevaa Speed Sixiä on harvinainen missä hyvänsä, mutta Suomen kamaralla sellaista ei vielä takavuosina olisi voinut kuvitella mahdolliseksi. Ei, vaikka kokemus on keskeisen tärkeä jokaisen automiehen henkisen kasvun kannalta.

Bentley todella on suuri kuin kuorma-auto, ja siihen olisi erittäin vaikea kavuta, ellei puuttuvien astinlautojen paikalle olisi ruuvattu hienoa valettua askelmaa molemmin puolin autoa. Englantilaista autoa ajetaan oikealta, mutta tavanomaisesta brittikäytännöstä poiketen Bentleyssä myös vaihteensiirto on oikealla kädellä. Järjestelyt ovat ensi-istumalta onnistuneita, sillä ajoasento on hyvä ilman ikätasoitustakin. W.O. Bentleyn miehet tiesivät, mitä julman pitkien kilpailujen voittaminen vaati; suunnattomasta koostaan ja yli kahden tonnin massastaan huolimatta Speed Six on oman aikansa loppuun saakka viimeistelty kilpakone.

Bentleyn käynnistäminen vaikuttaa paperilla pelottavan monimutkaiselta toimenpiteeltä. Kojelaudan oikeaan reunaan keskitetyistä bakeliittirunkoisista (englantilaista kodin valokatkaisijatyyppiä) kytkimistä ohjataan virta polttoainepumpuille, magneetolle ja sytytyspuolalle (kaksinkertainen sytytysjärjestelmä). Ohjauspyörän keskiössä on kolme säätövipua: käsikaasu, rikastin ja sytytysennakon säätö. Ennen käynnistystä käsikaasu suljetaan, ryyppyä annostellaan sopivasti ja sytytys säädetään myöhäiselle. Näiden yksinkertaisten toimenpiteiden jälkeen painetaan starttinappia, mistä on välittömänä seurauksena ilmoille tulviva äärimmäisen miehekäs möyhinä. Auton käynnistäminen on todellisuudessa varsin helppoa, sillä ilmailu- ja kilpa-autoiluhengessä kaikki toimenpiteeseen liittyvät säätimet ja kytkimet ovat sijoittelultaan ja toiminnaltaan niin loogisia, että autotoimittajakin ymmärtää ne yhdellä selittämisellä.

Classic Ton

Speed Six on yksinpä suuresta painostaan johtuen fyysinen ajettava, selvä se. Ensikertalaiselle Bentley-pojalle on kuitenkin suuri yllätys, kuinka helpolta valtava voimavaunu tuntuu heti kättelyssä. Ohjaus on nopea, alle kolme ohjauspyörän kierrosta, muttei missään nimessä mahdottoman raskas.

Nelivaihteinen vaihteisto vaatii synkronoimattomana tarkkuutta ja tottumusta, mutta lämmettyään se on oikein käsiteltynä selkeätoiminen. Ylöspäin vaihtaminen sujuu riittävän nopeilla liikkeillä ilman kaksoispoljentaakin ja alaspäin siirryttäessä tarvitaan vain hieman nuottikorvaa, kaksoispoljentaa ja oikein mitoitettua välikaasua.

Tehostetut jarrut ovat toiminnaltaan erittäin luottamusta herättävät, mitä kilpa-autolta ikään katsomatta on lupa odottaakin.

Tulipellin takana työskentelevät kuusi yli litran vetoista sylinteriä eivät kannen neliventtiilirakenteesta huolimatta heitä käyntinopeusmittarin neulaa aivan epähuomiossa punaiselle alueelle. Hirmuinen kampiakseli ja sen takalaippaan pultattu myllynkivikaliiperin vauhtipyörä eivät ehkä ansaitse Speed Sixille kierroskoneen mainetta, mutta – pojat – voimaa on.

Moottoritien sadankahdenkympin alueella Bentley viihtyy muiden kiireisten joukossa vasemmalla kaistalla. Suurin sallittu nopeus on isolle kilpurille selvästikin pelkästään hyvin treenattujen jäsenten oikomista. Ensikertalaiselle kuljettajallekaan kokemus ei ole lainkaan arveluttava. Tuuli riepottelee matalassa avo-ohjaamossa hiuksia ja takinkauluksia, mutta Bentley etenee kuin veturi kiskoillaan. Suuren ja erittäin tarkan käyntinopeusmittarin neula osoittaa tässä nopeudessa järkähtämättä 2 400 r/min lukemaa, ja kierroksia on varastossa kiireen yllättäessä vielä ainakin puolitoistatuhatta lisää…

Korkeine ristikudosrenkaineenkin Speed Six ohjautuu ällistyttävän tarkasti ja halukkaasti. Autolla on helppo ajaa juuri siitä, mistä oli tarkoituskin. Toteamusta ei pidä ymmärtää niin, että mahti-Bentley olisi sattuva ase slalomkilpailuihin, mutta vaikka auton koko vaatii osakseen kuljettajan kunnioituksen, ei Speed Sixiä silti ajotuntuman perusteella millään uskoisi yli kahden tonnin painoiseksi järkäleeksi.

Koska tapaus on merkittävä, olemme jo edeltä käsin hankkineet käyttöömme oman moottoritien. Tiehallinnon johto osoitti hämmästyttävää ymmärtämystä tarpeitamme kohtaan, ja osoitti koealueeksemme ykköstien vielä liikenteelle avaamattoman osuuden Lahnajärveltä kohti Muurlaa. Valmista rataa ei vielä ollut edes Mulsannen suoran vertaa (6 km) meidän lasketella, mutta siitä puoletkin riitti osoittamaan Bentleyn hieman toisenlaiseksi kanttiautoksi.

Kuvausten jälkeen on aika suorittaa hyökkäys brittien kuuluisaa käsitettä, Classic Ton’ia vastaan. Termi tarkoittaa sadan mailin tuntinopeutta, eli meikäläisittäin noin 161 tuntikilometrin kunnioitettavaa vauhtia. Bentley kiihtyy ykkösvaihteella vaivattomasti, eikä aikaa paljon tuhraannu ennen kuin kellossa on 3 000 kierrosta, joka on etukäteen ja varman päälle päätetty vaihtokohdaksi. Kakkonen sujahtaa sisään kuin ajatus ja pakoputken kalanpyrstö purkaa ilmoille raskasta Bachia. Kolmosella Le Mansin moninkertaisen voittajamoottorin komea mylvintä syvenee entisestään, kun voimaa aletaan kysyä tosissaan. Suoralla nelosvaihteella moottorin kierrokset nousevat verkalleen ja neula saavuttaa 3 300 r/min viivan hetkeä ennen kuin käytettävissä olevan tien ehtyminen pakottaa keventämään. Speed Sixin puolesta vauhtia olisi voinut kelata vielä lisääkin, ja pitää sitä sitten yllä esimerkiksi niin pitkälle kuin 160 litraa moottoribensiiniä riittää. Auto käyttäytyy kaiken aikaa täysin rauhallisesti, eikä ajonopeudesta kerro juuri muu kuin luonnonvoimien äityminen Brooklands-tuulilasin tarjoamassa, varsin vaatimattomassa suojassa.

Bentleyn alla olevat Dunlopin 7.00-21 -kokoiset renkaat ja taka-akselin 3,3-välitykset antavat myöhemmin suoritetun yksinkertaisen laskutoimituksen seurauksena tulokseksi 164 km/h tai – jos niin haluatte – 102 mailia tunnissa. Se on täytetty.